Uskolliset nojatuolit

Vaikka juuri muutama päivä sitten kirjoittelin nojatuolihaaveista, löytyy meidän olohuoneesta rakas nojatuolipari, josta en luopuisi ikinä. Tuolikaksikko on kulkenut pitkän matkan. Matka alkoi lapsuuden kodistamme, kun olin muutaman vuoden ikäinen. Tuolloin vanhempani ostivat nämä Askon 70- lukulaiset tuolit. Kuitenkin niiden käytöstä luovuttiin 80-luvun lopulla ja siitä lähtien ne kulkivat varastosta toiseen. Kukaan ei niitä huolinut. Noin vuosi takaperin piti päättää heivataanko tuolit kaatopaikalle vai kannattaako niihin vielä satsata. 

Näin hyvin nojatuoleissa pötköteltiin 80-luvulla..:)

Ei sitten millään raaskittu niistä luopua, olisihan uudet tuolit saatu jo verhoilun hinnalla. Mutta ei tietenkään juuri tälläisia! Pidän siitä, että vanhat huonekalut saavat säilyttää alkuperäisen ulkonäkönsä, mutta tällä kertaa päätettiin maalata tummanruskeat rungot mustiksi ja muutos näytti lupaavalta.

  

Harmaa kangasvalintakin on miellyttänyt. Jotenkin vaan on ihanaa, että kodissamme on pala lapsuutta, vaikkakin vähän uudistettuna. 

Lukutuokio

Sisustuskirjojen lukeminen on yhtä lempipuuhani ja olen toivonut niitä syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Kirjojen jutut ei oikeastaan vanhene ja niihin voi palata aina uudestaan. On ihan erilaista katsoa kuvia kirjoista kun tietokoneelta. No näkeepähän minutkin edes joskus oikea kirja kädessä...

Nojatuolihaaveita...

1. Egg (Arne Jacobsen), 2. Papa Bear (Hans J. Wegner), 3. Womb (Eero Saarinen), 4. Lounge Chair & Ottoman ( Charles and Ray Eames)

Kodin sisustamisessa ehkä hauskinta on pitkäaikaiset haavet, jotka ehkä joskus tulevaisuudessa voivat toteutua. Mielestäni yksi kodin tärkeimpiä hankintoja (jopa sohvaakin tärkeämpi) on nojatuoli. Ja sen täytyy olla mukava istua. Meillä on tällä hetkellä olohuoneessa jättikokoinen vaalea nojatuoli Askosta. Kolme lasta, kiinteä verhoilu. Voin kertoa, että ei toimi. Silti täytyy myöntää, että hakeudun kuitenkin useimmiten tähän, kaiken maailman eritteiden peitossa olevaan nojatuoliin...

Olen kuitenkin päättänyt, että muuton koittaessa tämä kyseinen nojatuoli ei seuraa mukanamme. Olenkin valinnut tähän neljä pitkäaikaista suosikki nojatuoliani, jotka ovat sekä ulkonäöllään että istuinmukavuudellaan vakuuttaneet minut. 

1. Egg

Munatuolina meille kaikille tuttu nojatuoli on tanskalaisen Arne Jacobsenin vuonna 1957 (-1958) suunnittelma. Legendaarinen tuoli on alunperin suunniteltu kööpenhaminalaisen SAS Royal hotellin vastaanottoaulaan. Tämän nojatuolin ottaisin juurikin konjakin värisellä nahalla. Rahi lisää tässä tuolissa huomattavasti istuinmukavuutta.

2. Papa Bear

Tämäkin nojatuoli on tanskalaista käsialaa ja sen on suunnitellut Hans J. Wegner vuonna 1951. Tuoli on näyttää ikään kuin nallekarhu odottaisi istujaa tassut ojossa syliinsä:) Muistan testanneeni tätä ainakin Tukholman NK:ssa. Kerrassaan ihastuttava!

3. Womb

Suomalaissyntyinen Eero Saarinen on vuonna 1946 (-1948) suunnitellut Womb- nojatuolin ja voin rehellisesti sanoa, että se on varmaankin paras nojatuoli, jossa olen ikinä istunut. Tuolia voi käydä testaamassa ainakin Helsingin Artekissa. Tähän nojatuoliin on saatavilla myös rahi.

4. Lounge Chair 

Tämä nojatuoli on tullut monelle tutuksi Frasier-sarjasta, jossa tuoli komeilee Frasierin ja hänen isänsä asunnossa. Isä kuitenkin valitsi sen sijaan aina vanhan kuluneen nojatuolinsa:) Tuolin on suunnitellut amerikkalainen pariskunta Charles ja Ray Eames vuonna 1956 ja inspiraationsa he ovat saaneet mm. vanhasta, jo mukavaksi muotoutuneesta baseball räpylästä.

Vuosisadan puolivälissä on kyllä suunniteltu paljon upeita huonekaluja, nämä mukaan lukien. Alkuperöiset klassikot ovat suosittuja keräilijöiden keskuudessa ja jos sattuisi löytämään jonkun näistä niin pitäisin sitä hyvänä sijoituksena. Toki kelpuutan näistä minkä tahansa myös uudistuotantona;)Jatkan haaveilua...

Tänään pöydällä Muutoa

Mitä ostamiseen tulee, teen hankintoja useimmiten alennusmyynneistä. Ainakin jos kyseessä on jotain vähänkin arvokkaampaa tai ei juuri niin välttämätöntä:)Kuten nämä yllä olevat Muuton Bulky- sokerikko ja kermakko. Tokihan meiltä löytyi jo vastaavaan tarkoitukseen sopivat astiat kotoa. Näiden jättäminen Kööpenhaminalaisen kaupan hyllyyn olisi kuitenkin ollut suorastaan rikos, jos yhteishinnaksi tuli 13 euroa! Teen kyllä edelleen impulsiivisia ostoksia, mutta ajan myötä olen oppinut ostamaan asioita, joista oikeasti saattaisin pitää vielä useamman vuoden jälkeen. 

Palava rakkauttani tiikkiin todistaa mm. tämä pieni tarjotin, joka löytyi kirppikseltä 70 sentillä..:)

Sammalsydän on ollut meillä jo viisi vuotta ja ihmettelen miten se edelleen näyttää noin freesiltä ja vihreältä...Ostin sen kukkakaupasta joulukoristeeksi, mutta nyt se on jäänyt pöydälle tuomaan kaivattua vehreyttä kukkien puuttuessa.

Pöydällä sattuu olemaan toinenkin juttu  Muutolta. Crushed Bowl-kulho on mieluinen joululahja veljeltä ja tämän tyttöystävältä.

Vilkaisin Muuton kevään 2014 kuvastoa, kivalta näytti!

Ruokapöydän ympärillä

 Mummuni kaksi tammista pinnatuolia on kulkenut mukanani siitä lähtien kun muutin pois kotoa. En edes tiedä kuinka vanhoja mahtavat olla. Toiseen on ehditty uusia yksi pinna, kun joku lapsista sai sen katki sillä keikkuessaan. Tuoleja on ollut alun perin kuusi mutta nämä kaksi riittävät oikein hyvin sillä tykkään, että ruokapöydän ympärillä on erilaisia tuoleja. En varmaan osaisi edes päättää yhtä ainoaa, jos pitäisi valita. 

Pinnatuolien jaloissa on samaa muotokieltä kuin Eamesin DSW:n ja sopivat mielestäni hyvin yhteen. Haaveissa on joskus saada toinenkin DSW. 

Vanhat kunnon Tripp Trappit pöydän toisella puolella palvelevat perheen pienimpiä. Valkoinen on saatu ristiäislahjaksi ja puinen ostettu käytettynä. Väliin on eksynyt yksi valkoinennahkapalli:) 

Ylös ulos ja munkille

 Piti juuri ryhtyä imuroimaan kun sain kaverilta tekstarin. "Mennäänkö Pyynikille kävelylle ja munkkikahville?" Tällä ilmalla se on melkein mentävä! Tampereen  Pyynikillä on kyllä semmoset näkymät, että silmä lepää. "Varsinainen luontokuvajaa" antoi kameran laulaa ja yritti ikuistaa aurinkoista pakkaspäivää Tampereella:)

"Kato tikka!"

...ja paikallista taidetta.

...ja syötiin me ne kaupungin kuuluisimmat munkit, tosin ei jääty tohon terassille vielä..

Aurinkoista viikkoa kamut!!!

Kaljakorin uusi tehtävä

Sain ystäväni kautta vanhan puisen Carlsbergin kaljakorin Tanskasta. Korille keksittiin kyllä useita eri käyttötarkoituksia kaikenlaiselle säilytykselle. Alkuun meillä oli siellä kuitenkin tyhjiä pulloja.

Meillä oli pieni tarve olohuoneen sivupöydälle lukuvalaisinta varten ja ratkaisu löytyi lähempää kuin luulin. Viininpunaista väriä meiltä ei kyllä löydy asunnosta mistään muualta mutta mikäs siinä. Kori on sympaattinen kaikkine kolhuineen ja jälkineen:)