Uskolliset nojatuolit

Vaikka juuri muutama päivä sitten kirjoittelin nojatuolihaaveista, löytyy meidän olohuoneesta rakas nojatuolipari, josta en luopuisi ikinä. Tuolikaksikko on kulkenut pitkän matkan. Matka alkoi lapsuuden kodistamme, kun olin muutaman vuoden ikäinen. Tuolloin vanhempani ostivat nämä Askon 70- lukulaiset tuolit. Kuitenkin niiden käytöstä luovuttiin 80-luvun lopulla ja siitä lähtien ne kulkivat varastosta toiseen. Kukaan ei niitä huolinut. Noin vuosi takaperin piti päättää heivataanko tuolit kaatopaikalle vai kannattaako niihin vielä satsata. 

Näin hyvin nojatuoleissa pötköteltiin 80-luvulla..:)

Ei sitten millään raaskittu niistä luopua, olisihan uudet tuolit saatu jo verhoilun hinnalla. Mutta ei tietenkään juuri tälläisia! Pidän siitä, että vanhat huonekalut saavat säilyttää alkuperäisen ulkonäkönsä, mutta tällä kertaa päätettiin maalata tummanruskeat rungot mustiksi ja muutos näytti lupaavalta.

  

Harmaa kangasvalintakin on miellyttänyt. Jotenkin vaan on ihanaa, että kodissamme on pala lapsuutta, vaikkakin vähän uudistettuna.